Figure of the Dead River (2020) 

Kuolleen joen kuva (2020)

Since 2002, I have spent long periods in Finnish Lapland, especially in Äkäslompolo, which has become a place of deep personal connection. At the same time, mining plans in the area threaten its fragile ecosystems and local communities.

My involvement in the Hannukainen mining conflict led me to reflect on the environmental impact of extractive industries, particularly the risk of water contamination. The Tornio River became a central symbol in my work—a living entity at risk.

Figure of the Dead River (2020) emerged as a vision of ecological loss, a reflection on environmental grief and irreversible damage. Its development was shaped by the uncertainty of the COVID-19 pandemic, linking global vulnerability with environmental concerns.

I work with natural and recycled materials—linen, rice paper, and organic pigments—combined with hand embroidery using plant-dyed Finnish wool. These elements evoke landscapes and the fragility of ecosystems.

The work remains open-ended, inviting reflection on loss and asking how we recognize environmental destruction before it is too late.

X X X

Vuodesta 2002 olen viettänyt pitkiä aikoja Lapissa, erityisesti Äkäslompolossa, josta on tullut minulle syvästi merkityksellinen paikka. Samalla alueen kaivossuunnitelmat uhkaavat sen herkkiä ekosysteemejä ja paikallisia yhteisöjä.

Osallistumiseni Hannukaisen kaivoskiistaan sai minut pohtimaan kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia, erityisesti vesistöjen saastumisen riskiä. Tornionjoesta tuli työskentelyssäni keskeinen symboli – elävä kokonaisuus, joka on vaarassa.

Figure of the Dead River (2020) syntyi näkemyksenä ekologisesta tuhosta ja käsittelee ympäristösurua sekä peruuttamattomia muutoksia. Teoksen kehitykseen vaikutti myös COVID-19-pandemian tuoma epävarmuus, joka yhdistyy ympäristökriisin kokemukseen.

Työskentelen luonnonmukaisilla ja kierrätetyillä materiaaleilla, kuten pellavalla, riisipaperilla ja orgaanisilla pigmenteillä, sekä käsin kirjotulla, kasvivärjätyllä suomalaisella villalla. Nämä elementit viittaavat maisemaan ja luonnon haurauteen.

Teos jää avoimeksi ja kutsuu pohtimaan menetystä sekä sitä, miten opimme tunnistamaan ympäristön tuhoutumisen ajoissa.